Arvet ja niiden hoito

Arpien käsittely on tullut osaksi fysioterapiaa lihaskalvojen eli myofaskioiden käsittelyn kautta. Kävin itse Tiina Lahtinen-Suopankin ylä- ja alaraajakursseilla keväällä 2013 ja siellä hän opetti meille arpien käsittelyn tärkeyttä osana esimerkiksi leikkausten jälkeistä kuntoutusta.

Ennen näitä kursseja katsoi asiakkaiden arpia vaan päällisin puolin ja olen lähes varonut käsittelemästä arven aluetta. Omien arpieni suhteen olen välttänyt koskemasta niihin, koska omiin arpiin koskeminen on jostain syystä epämiellyttävää. Hoidan kyllä mielelläni muiden arpia ja koen sen aivan eri tavalla. Useat asiakkaani ovat todenneet samaa, että kun arpi on kiinni ja parantanut, siihen ei halua enää koskea, vaikka kosketusta ja liikettä arven alue juuri kaipaa.

Arven alueen käsittely on tärkeää, koska lainatakseni kollegani Minna Niemen sanoja faskia muodostaa meidän ihon alle sukkapuvun (sen voi kuvitella esimerkiksi supersankarin tiukaksi puvuksi). Kun sukkapukuun tehdään viiltohaava tai sellainen tulee trauman seurauksena, parantuessaan haava kurooo "sukkapuvun" eli faskian kiinni. Kiinni kuroutuessaan faskiat eivät enää liu´u toisiaan vasten, kuten niiden kuuluu normaalitilanteessa tehdä. Voit havainnoillistaa tätä tapahtumaa ottamalla itseltäsi nahkaa kiinni sormen päihin ja huomaat kuinka ympäröivä kudos kiristyy. Sama tapahtuu ihosi alla lihaksia ympäröivissä lihaskalvoissa eli niissä faskioissa arpien muodostuessa.

Faskian voi kuitenkin vapauttaa arven alueelta käsittelemällä sitä lempein, eri suuntiin tapahtuvin liikkein. Hoito tietysti aloitetaan vasta sitten, kun arpi on kiinni ja täysin parantunut. Voit pyöritellä sormilla rasvan kanssa arven aluetta tai tehdä siinä eri kulmiin suuntautuvia liikkeitä. Pian huomaat, mihin suuntaan kudos tuntuu kireältä ja saatata myös tuntea arkuutta tai vihlontaa. Fysioterapiassa ja hieronnassa tarkistan tällä tavalla aina asiakkaan arvet ja hoidan samalla kudokset auki. Asiakas jatkaa omahoitona päivittäin arven käsittelyä viikon/kahden ajan, kunnes kireyttä ei enää tunnu. Se kuinka paljon arpi tarvitsee hoitoa, riippuu aina arvesta; leikkaushaavan syvyydestä, leikkauspaikasta, kehon arpeutumistaipumuksesta. Parasta on kuitenkin se, että arvet eivät kuroudu kiinni uudestaan, vaan hoidolla saavutetaan pysyviä tuloksia.

Arvet voivat saada aikaan kaikenlaisia tuntemuksia ja liikerajoituksia. Erityisesti silloin, kun tuntemukset ovat alkaneet leikkauksen tai trauman jälkeen, on syytä tarkastaa ensimmäisenä arvet.
Tässä esimerkiksi joidenkin asiakkaideni kokemia oireita, jotka ovat johtuneet arvista:
- sappileikkauksen jälkeen vartalon kierron rajoittuminen ja työssä alavatsassa vihlonta kiertävissä liikkeissä
- kyynärvarren murtuman jälkeen ranteen liikkuvuuden rajoittuminen
- umpisuolen poiston jälkeen vihlonta kenkiä kiinni laittaessa
- umpisuolen poiston jälkeen vihlonta vatsassa, vaikeus nukkua mahallaan ja säteilevä kipu alaselkään
- tyrä leikkauksen jälkeen vaikeudet nousta tuolilta ylös ja vihlonta nivustaipeeseen
- palan tunne kurkussa kaularangan välilevyleikkauksen jälkeen
- rintasyöpäleikkauksen jälkeen (vuosia leikkauksesta) liikerajoitus leikatun puolen rintakehällä ja kireyden tuntemukset esimerkiksi takin pukemisessa.
- kireyden "pantamaisuuden" tunne olkavarressa olkanivelen leikkauksen jälkeen

Arpien hoito on osa kokonaisuuden hoitoa fysioterapiassa. Itse koen niin, että usein hyvä aloittaa arven käsittelystä ja katsoa sen jälkeen millainen kehontoiminta on arven vapauttamisen jälkeen. Toimintahäiriöiden korjaamista jatketaan sitten erilaisilla fysioterapian menetelmillä. On myös tilanteita, että asiakas on itse pyöritellyt paljon arpeaan ja siinä ei ole mitään kiristystä. Useammin kuitenkin koetaan, että arpeen koskeminen olisi jotenkin haitallista ja siksikin sitä vältellään. Kosketa siis rohkeasti arpiasi tai pyydä apua läheiseltä ihmiseltä.

Ajatuksia Selkävaivat ohjelmasta

Yleltä tuli tässä kevään aikana mielenkiintoinen norjalainen ohjelma Selkävaivat selkävaivaivojen hoidosta. Eräs asiakkaani kertoi minulle ohjelmasta, niin katsoin sen mielenkiinnosta. Jos kaikki lukijat eivät ehtineet katsoa ohjelmaa, niin ohjelman ideana oli keskustella asiantuntijoiden kanssa selkäkivun hoidosta sekä seurata muutamaa selkäkivuista kärsivää henkilöä ja heidän kuntoutumistaa

Ensinäkin selkäkipua on niin monenlaista ja niin useista syistä johtuvaa, ettei yleispäteviä ohjeita voi antaa eikä ohjelma sitä yritä tehdäkään. Minusta mielenkiintoista ohjelmassa oli kroonistuneen selkäkivun hoito ohjeella: toimi normaalisti, älä vältä kipua ja älä käytä vippakonsteja. Toinen tärkeä juttu oli tutkimustulos, että selän lihakset eivät toimi normaalisti yhteistyössä selkäkipuisella. Kolmas mieleenpainuva tekijä oli selkäkivuista kärsineen naisen kommentit, kuinka hän oli paennut kipua tekemällä kaikkea muuta ja toisaalta myös vellonut surkeudessa siitä, ettei enää voi tehdä, mitä haluaa.

"Toimi kivusta huolimatta"

Selkätohtori kuvasi ohjelmassa mielenkiintoisesti sitä, kuinka ohjeet välttää tiettyä liikesuuntaa akuutinkivun vaiheessa tai leikkauksen jälkeen, saa ihmisen vähentämään liikettä ja varomaan liikkumista kivun pelossa, mistä seuraa jäykistyvä, köpöttelevä selkäkroonikko. Hänen tulkintansa mukaan liikkeen välttely ja vippaskonstien käyttö vain ylläpitävät jo kroonistunutta kipua.

Akuutissa kipuvaiheessa ja leikkauksen jälkeen tietyt liikesuunnat (riipuvat kivun syystä ja leikkauksesta) ovat kiellettyjä, koska ne pahentavat kipua tai heikentävät leikkaustulosta. Mutta nämä harvoin ovat loppuelämän kieltoja. Mutta aina selkäkipuiset eivät saa mitään jatko-ohjausta ja rohkaisua liikkumiseen/normaaliin arkitoimintaan, kun se on jälleen mahdollista.

Fysioterapeutin vastaanotollani tapaan toisiaan asiakkaita, jotka heti aluksi kertovat, että mitä kaikkia liikkeitä he eivät saa tehdä lääkärin määräyksestä. Osa näistä on yleensä ihan tarpeellisia, mutta osa on myös väärinymmärryksiä, ylivarovaisuutta jne. Toisaalta tapaan myös asiakkaita, jotka eivät ole noudattaneet saamiaan liikerajoituksia ja ovat siksi kipeytyneet uudelleen.

Selkä kuitenkin tarvitsee kaikkien liikesuuntien käyttöä. Selän hyvinvoinnin kannalta monipuolinen liike sekä riittävän vahvat, mutta joustavat lihakset ovat avainasemassa. Nämä ovat saavutettavissa jo ihan arkisen toiminnan kautta ja lisäksi voi olla yksilölliset harjoitteluohjeet, joilla korjataan spesifejä ongelmia.

 Yhteistyökyvyttömät selkälihakset

Useissa tutkimuksissa on todettu sama asia kuin tässäkin ohjelmassa, selkäkipuisen selkälihakset eivät toimi oikein yhteistyössä, kuten niiden kuuluisi. Ohjelmassa todettiin, että voimaa selkäkipuisen ja kivuttoman henkilön selkälihaksissa on yhtä paljon, mutta onko voimasta hyötyä, kun lihakset eivät aktivoidu tarkoituksenmukaisella tavalla? Kannattaako kivun korjaamiseksi harjoittaa pelkästään voimaa?

Selkäkivulla on todettu jo 90-luvulla olevan yhteys liikkeiden säätelyn häiriöön, mikä liittyy juuri tähän lihasten yhteistyökyvyttömyyteen. On pohdittu kumpi tulee ensin kipu, joka sekoittaa liikkeiden säätelyn vai johtaako säätelyhäiriö kipuun. Tulkintoja löytyy molempiin suuntiin riippuen teoreetikosta. Se tiedetään varmaksi, että kipu itsessään aiheuttaa kipuinhibition, joka heikentää lihasten toimintaa esimerkiksi selässä.
 
Mutta meidän keho ei toimi arkijärjellä ajatellen aina loogisesti. Kuinka monelle selkäkipuiselle on sanottu, että sinun selkälihakset ovat aivan jumissa/spasmissa? Miten ne voi olla spasmissa, jos ne eivät edes toimi kunnolla? Ja juuri spasmissa olevat lihakset pitäisi saada rennoksi, jotta ne voisivat toimia sekä näin tukea selkärankaamme. Yhden ja aika yleisesti hyväksytyn teorian mukaan pinnalliset selkälihakset ylijännittyvät, koska kipuinhibition ja liikkeiden säätelyn häiriön vuoksi syvemmällä sijaitsevat tukilihakset eivät aktivoidu tukemaan rankaa. Pinnalliset lihakset menevät spasmiin, koska niiden ominaisuudet soveltuvat huonosti olemaan koko ajan matalalla teholla aktiivisina.

Yksi kuuluisimmista syvistä tukilihaksista on poikittainen vatsalihas eli se, jota vuosia ohjattu aktivoimaan vetämällä napaa kohti rankaa. Uusin tutkimus on kuitenkin todennut, että yhdellä lihaksella ei voi olla niin iso merkitys lannerangantuen antajana, joten nykyään puhutaan enemmän koko keskivartalon asennon huomioisesta. Itse olen mieltynyt perinteisen naisvoimistelun termiin "koonto", jolla minä ymmärrän kevyen, aktivoivan ajatusotteen keskivartaloon kaikessa toiminnassa.

Kivun kohtaaminen

Olen lukenut kirjaa kivun kohtaamisesta (tästä kirjoitan myöhemmin lisää) ja kirjassa kuvataan kuinka kipua vastaan taistellaan juuri kuten ohjelmassa haastateltu nainen kertoo omista kokemuksistaan. Toisaalta yritetään tehdä kaikkea muuta, jotta voitaisiin unohtaa kipu, mutta toisaalta taas vatvotaan ja vellotaan kivun kokemuksessa. Nämä tilanteet myös voivat vaihdella monta kertaa päivän aikana. Aamulla saatat esimerkiksi puuhata mielekkäitä harrastushommia (ja hetkeksi edes vähän unohtaa kipua) ja toisaalta illalla lukea netistä blogeja millaista on elää jatkuvan kivun kanssa sekä hakea siihen hoitoja.

Näiden väliin mahtuu myös seesteisä aikoja, jolloin olet sinut ainakin hetkellisesti kipusi kanssa ja hyväksyt sen osana elämääsi. Toisaalta on myös hetkiä, jolloin mietit elämän epäreiluutta ja sitä, miksi juuri sinuun pitää koskea ja miksi kivun pitää rajoittaa juuri sinun elämää. Kivun kohtaamista voi helpottaa erilaisilla terapioilla ja toisaalta on myös paljon hyviä harjoituksia, joista kirjoitan vielä myöhemmin lisää

 

Kipu ja liikunta

Kipu ja liikunta, siinäpä parivaljakko. Fysioterapeuttina ajattelen, että liike on lääkettä kipuun ja useissa hoitosuosituksissa suositellaankiin liikuntaan tuki-ja liikuntaelin vaivojen ennaltaehkäisyyn sekä hoitoon. Useimmat kivuliaat ihmiset ovatkin saaneet ohjeeksi: "liikkukaa kivun sallimisissa rajoissa". Suomalaiset aivot kääntävät tämän ohjeen useinmiten muotoon: "liikkukaa niin paljon kuin sisulla pystytte kivusta huolimatta". Tässä tapahtuu kivulias virhe! Koska kivunhoitamisen liikkeellä/liikunnalla tulee olla kivutonta (kuten ohjeen henki sanoo). Kipu ei vähene yhtään tekemällä kivuliaita asioita. Paremminkin kipumekanismit saavat lisää roihua liekkeihinsä.

Liikkuminen kivun sallimissa rajoissa tarkoittaa käytännössä sitä, että silloin alkaa koskea (tai oireesi provosoituvat esiin) täytyy liike lopettaa. Esimerkiksi lenkiltä pitää olla kotipihassa siinä vaiheessa, kun alkaa koskemaan tai jumppa pitää jättää hetkeksi kesken ja palata sen ääreen myöhemmin. Seuraavaksi suomalainen mielenlaatu alkaa pohtimaan, että enkö minä saa sitten tehdä mitään ja toisaalta pakkohan minun on tehdä sitä, tätä ja tuota.

No liikkuminen on edelleen sallittua ja jopa toivottavaa. Pienellä muutoksella tai uudella variaatiolla kivuliaasta liikkeestä voidaan saada kivuton liike. Jos kävely huonoilla kengillä asvaltilla koskee, saattaa kävely paremmilla kengillä maastossa olla kivutonta. Jos tunnin lenkin jälkeen on ihan kipeä koko illan, mutta puolen tunnin lenkki kaksi kertaa päivässä saa olon tuntumaan vain hyvältä, niin miksi tehdä kerralla liian pitkä lenkki?

Parasta tässä on se, että kivuttoman liikkumisen seurauksena usein kudosten rasituskestävyys pikkuhiljaa lisääntyy ja tilanteesi korjaantuu, minkä seurauksena voit liikkua yhä enemmän ilman kipua ja ilman pelkoa kivusta. Myös päivät ovat erilaisia, harvoin kipu on koko ajan samanlaista, usein sen kulku on aaltomaista, jolloin liikkuminen pitää suhteuttaa kipuun sekä niihin tekijöihin, mistä se provosoituu.

 Ja se pakko, mieti kuka sinua pakottaa ja mihin? Vanha sanonta sanoo,  ettei pakko ole muuta kuin syntyä ja kuolla. Mutta kyllä niitä "pakkoja" löytyy jokaisen mielestä. Seuraavaksi kannattaakin miettiä sitä, että mitä kaikkea voi realistisesti saavuttaa, niin että itsellä olisi hyvä olla. (Kukakapa ei haluaisi täydellistä elämää ja osoittaa, että minäpä pystyn, vaikka koskeekin, mutta saako siitä kirkkaaman kruunun ja onnen?) Kipujen ja särkyjen kanssa eläminen kuluttaa jokaisen voimavaroja, mitkä ovat niitä tekijöitä, joista sinä saat lisää voimaa? .

Kivun ja liikunnan suhteen asiaa voisi ajatella, että liikut tavalla, josta nautit (mielihyvä vähentää tutkitusti kipua) ja sen verran kuin kivutta voit. Kaikille löytyy lajeja, jotka ovat kivuttomia, mutta se saattaa vaatia avarakatseisuutta. Niin ja kaikki liikunta lasketaan. Esimerkiksi kotityöt, pihahommat ovat liikuntaa siinä missä juoksu ja kuntosalikin. Onneksi nimittäin solutasolla meidän keho ei erota missä ympäristössä kuormitus tapahtuu, vaan kaikki tekeminen vaikuttaa kehoon. Nauttikaa siis liikkumisesta ja hoitakaa kivuttomalla liikkellä kehoanne!

Venyttelyn vaikutukset kehoon ja toimintaan

Venyttelyn tarkoitus on ylläpitää notkeutta

Venyttelyn tavoitteena on ylläpitää (tai tarvittaessa lisätä) notkeutta lihaksissa ja jänteissä. Koska kireät lihakset vastustavat liikettä enemmän kuin rennot/joustavat lihakset, on notkeus merkittävä lihaksen voimantuottoon vaikuttava tekijä. Notkeus kuitenkin riippuu myös monista biomekaniisista lainalaisuuksista ja hermostollisista säätelymekanismeista.

Venyttely saa aikaan mekaanista kuormitusta lihaksiin ja jänteisiin, mistä puolestaan seuraa erilaisia muutoksia sensomotoriseen  säätelyjärjestelmään. Sensomotoriikan erityisasiantuntija Marko Siivonen on kuvannut sensomotoriikkaa aistien, aivojen, tukirangan ja hermolihasjärjestelmän poikkitieteelliseksi toiminnaksi. Tämä kuvaus kertoo mielestäni hyvin sen kuin moniulotteinen meidän sensomotorinen säätelyjärjestelmä on. 

Koska hermolihasjärjestelmä reagoi erilaisiin ärsykkeisiin, tarvitaan erilaisia venytyksiä eri tavoitteisiin. Liikkuvuus lisääntyy kaikilla menetelmillä. Kirjoitin tekstin erilaisista venyttelymenetelmistä. Voit tutustua niihin tästä linkistä: Millaisesta venyttelystä sinä pidät?

Venyttelyn heti tapahtuvat vaikutukset

Hidas staattinen venytys aiheuttaa maksimaalisen suorituskyvyn/voimantuoton vähenemisen. Tämä on todistettu useammissa tutkimukissa ja mitä pidempi staattinen venytys on, niin sitä enemmän maksimaalinen voimatuotto heikkenee hetkellisesti. Tähän perustuvat suositukset siitä, ettei ennen urheilusuoritusta pidä tehdä pitkiä staattisia venytyksiä, koska ne heikentävät suorituskykyä. Toisaalta tämä suorituskyvyn hetkellinen heikentyminen ei kestä pitkään ja varsinkin iäkkäämpien ihmisten on joidenkin tutkimusten mukaan todettu hyötyvän eniten pitkäkestoisista ( yli minuutin) venytyksistä. 

Säännöllisen venyttelyn vaikutukset
 
Säännöllisen venyttelyn seurauksena lihaspituus tai lihasjäykkyys muuttuvat. Muutokset ovat seurausta passiivisesta lihasjäykkyyden vähentymisestä tai lihaspituuden kasvamisesta tai näistä molemmista. Venyttelyn myötä myös venytyksen sietokokyky paranee.

Venyvät lihakset varastoivat enemmän energiaa, jota kehomme hyödyntää venymis-lyhentymissyklissä esimerkiksi kävelessä. Kävelystä esimerkiksi voi ottaa esimerkiksi nilkan, jossa voimakas pohjekireys ja nilkan liikkuvuuden vähentyminen estävät ilmaisen varastoituneen energian käytön.Tämän seurauksena kävelystä tulee epätaloudellisempaa ja fyysisesti kuormittavampaa. Erityisen merkittävä tämä seikka on ikääntyneillä ihmisillä.

Lihaskipuihin, jotka syntyvät eksentrisestä lihastyöstä eli jarruttavasta lihastyöstä, venyttelyn on tutkimuksissa havaittu tuovan helpotusta. Venyttely eksentrisen suorituksen jälkeen myös lisää liikkuvuutta. Eksentrisiä suorituksia ovat muun muassa alamäkikävely (tunnet kuinka joudut jarruttamaan alas mennessä) ja erilaiset hypyt.

Huonon ryhdin vaikutus lihaksiin venyttelyn näkökulmasta

Huonossa ryhdissä osa lihaksista on jatkuvassa venytyksessä. Esimerkiksi jos selkä pyöristyy istuessa, niin kaikki selän lihakset ovat venyneessä asennossa. Jos tälläinen asento on pysyvä tai se toistuu usein, tapahtuu pehmytkudoksissa muodonmuutoksia ja mekanoreseptorien toiminta häiriintyy. Muutokset eivät kuitenkaan ole välttämättä pysyviä, vaan kehon toiminta voi palautua ennallaan lepoajan jälkeen. Lepo tässä tapauksessa tarkoittaa hyvässä ryhdissä toimimista, koska hyvässä ryhdissä kehon toimiessa tasapainoisesti, saavat lihakset lepoa jatkuvasta venytyksestä.
  
Jos siis tunnet hartiasi aina kireiksi (me voidaan aistia venyneet hartian seudun kudokset kireinä), kannattaako niitä silloin venyttää lisää? Ei välttämättä kannata. Sen sijaan kannattaa tehdä pienillä painoilla tai kuminauhalla jumppaa hyvässä ryhdissä hartiaseudulle sekä kiinnittää huomiota omaan työskentely ryhtiin. Hyvän ryhdin saavuttamiseksi kannattaa uhrata myös muutama ajatus muualla kehossa olevien kireyksien lievittämiseen sekä heikkouksien vahvistamiseen, jotta hyvän ryhdin säilyttäminen on mahdollista. Ryhti on kuitenkin sen verran iso kokonaisuus, että kirjoittelen siitä myöhemmin lisää.

Lähteenä olen käyttänyt käymäni koulutuksen materiaalia: Tutkimukseen perustuva venyttelyharjoittelu UKK-insituutti kevät 2014

Millaisesta venyttelystä sinä pidät? Valitse oma venyttelymenetelmäsi!

Erilaiset venyttelymenetelmät

Venyttelymenetelmät voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan: staattinen, dynaaminen ja ballistinen venytys. Uutena terminä on tullut toiminnallinen venyttely (vertaa toiminnallinen lihaskuntoharjoittelu). Tutkimusten mukaan kehomme tarvitsee erilaisia venytyksiä, koska ne vaikuttavat eri tavoin, eikä tutkimusnäyttö toistaiseksi nosta yhtä menetelmää toista paremmaksi.

Staattisessa venytyksessä venytettävä lihasryhmä viedään ääriasentoon, missä venytettävä lihas pyritään tietoisesti rentouttamaan. Tämä on meille se tutuin tapa tehdä venytystä: otat venytysasennon, menet niin tiukkaan venytykseen kuin pystyt ja pyrit rentoutumaan tässä asennossa puolesta minuutista useampaan minuuttiin. Esimerkiksi etureiden venytyksessä seisten otat kiinni jalkaterästä/sukasta ja tuot kannan mahdollisimman lähelle peppua.

Dynaamisessa venytyksessä venytettävä lihasryhmä viedään asteittain kohti ääriasentoa ja välillä palataan alkuasentoon. Venytys kestää yhdessä muutamia kymmeniä sekuntteja kireydessä. Esimerkiksi etureiden venytyksessä seisten otat kiinni jalkaterästä ja tuot kantaa vähän kohti peppua, ensimmäisessä kireydessä pysähdyt hetkeksi venyttämään ja palaat sitten alkuasentoon. Lähdet viemään jälleen kantaa kohti peppua, pääset ehkä vähän pidemmälle ja jälleen kireydessä pysähdyt hetkeksi ja palaat alkuun.   

Ballistisessa venytyksessä minun kokemuksen mukaan venytettävää lihasryhmää venytetään pumppaavan liikkeen kautta. Pumppauksen nopeus ja kesto tehdään omaa kehoa kuunnellen. Esimerkiksi etureiden venytyksessä otat kiinni jalkaterästä ja tuot kantaa kohti peppua. Minä pysähtyisin jo ensimmäisessä kireydessä ja aloittaisin siinä pumppaavan liikkeen, jossa tuon kantaa lähemmäs peppua ja palautan takaisin. Lihaksen rentoutuessa toisin kantaa lähemmäs peppua ja tekisin pumppausta liikeradan lopussa. Aikaisemmin pumppaavia venytyksiä on pidetty jopa haitallisina, mutta nykytiedon (ja arkijärjen) valossa ne ovat ihan yhtä hyviä ja turvallisia venytysmenetelmiä kuin muutkin.

Toiminnalisessa venytyksessä venytys yhdistetään liikkeeseen/toimintaan, dynaamiseen liikeeseen yhdistetään passiivinen venytys. Esimerkiksi etureiden venytyksessä seisten otat kiinni jalkaterästä, tuot kannan kohti peppua muutamaksi kymmeneksi sekunniksi, päästät irti ja lasket jalan maahan, teet kyykyn ja otat toisen puolen venytyksen. Tähän voit yhdistää myös liikkumisen kyykyillä. Toiminnallisen venyttelyn hyvä puoli sen vaikutus myös koordinaatioon, tasapainoon ja kehonhallintaan. Toiminnallinen venyttely on yleisempää urheilijoiden treeneissä esimerkiksi osana alkulämmittelyä tai jäähdyttelyä, mutta sen periaatteita voi hyvin soveltaa myös tavallisena kuntoliikkujana yhdistämällä itselleen sopivan haastavat dynaamiset liikkeet venytyksiin.

Itse venyttelen yhdistämällä dynaamisia ja pumppaavia venytyksiä. Venyttelen omaa kehoa kuunnellen tehden venytystä niin, että se tuntuu, mutta ilman kipua ja epämiellyttäviä tunteita. Jos venyttäessä koskee voimakkaasti, niin mitä keho tekee? Jännittää voimakkaasti vastaan, eikä se ole tarkoituksenmukaista minun mielestä. Toiminnallinen venyttely on minulle uusi tekniikka, mutta otan sitä mukaan jumppatunneilleni vielä tänä keväänä sekä yhdistän soveltuvilta osin myös asiakkailleni harjoitusohjelmiin. Suosittelen rohkeasti kokeilemaan erilaisia venyttelytekniikoita ja pyytämään tarvittaessa ohjausta oikeisiin suoritustekniikoihin alan ammattilaisilta :)

Lähteenä olen käyttänyt käymäni koulutuksen materiaalia: Tutkimukseen perustuva venyttelyharjoittelu UKK-insitituutti kevät 2014

Blogi fysioterapiasta ja liikunnasta

Olen puhunut pitkään oman blogin aloittamisesta ja minulla on ollut monta enemmän ja vähemmän hyvää ideaa. Vaihdoin yritykseni nimen ihanasta Lumikissasta virralisempaan suuntaan Fysioterapia Minnaksi ja tein samalla myös uudet nettisivut, jotka löytyvät osoitteesta: www.fysioterapiaminna.fi. Niinpä ajattelin, että tässä vaiheessa laitan vihdoinkin sen blogin ja teen sen yritykseni nimelle, koska kirjoitelen ajatuksia fysioterapiasta, kuntoutuksesta, liikunnasta jne. Tällaisessa avoimessa rajauksessa on tietysti riskinsä (jokainen on varmasti nähnyt blogeja, joissa ovat reseptit, muotivinkit, pihanhoito-ohjeet kaikki sulavassa sekamelskassa), mutta tästä kuitenkin lähdetään.

Valitsin blogin aiheen ammattillisesta näkökulmasta, koska olen lukenut ohjeista (kuulun ihmisiin, jotka lukevat useinmiten aina ensin ohjeet ennenkuin alkavat tekemään), että blogia pitää kirjoittaa aiheesta, johon suhtautuu intohimolla. Minulle fysioterapia ja liikunta ovat niitä: intohimon kohteita. Haluan kuitenkin säilyttää rennonotteen, jotta blogia olisi miellyttävä lukea, vaikka asia toisinaan olisikin painavaa.

Olen hahmotellut tulevia julkaisujani blogissa ja poliittisesti korrektina oleminen on lähes mahdotonta, jos haluan tekstini olla herättävää ja jopa hauskaakin luettavaa. Nimittäin aiheisiin liikunta ja keho liittyy niin paljon erilaisia tunnelatauksia, että on suuri vaara, että joku herkkänahkainen saattaa loukkaantua. Yrittäjänä ei kuitenkaan passaisi loukata ketään. Niinpä varoitan jo etukäteen, että kirjoitukseni ovat minun sen hetkisiä ajatuksia ja tekstien on tarkoituskin herättää lukijani ajattelemaan ja ehkäpä vähän kyseenalaistamaankin asioita.

Tervetuloa lukemaan blogiani!