Kipu ja liikunta, siinäpä parivaljakko. Fysioterapeuttina ajattelen, että liike on lääkettä kipuun ja useissa hoitosuosituksissa suositellaankiin liikuntaan tuki-ja liikuntaelin vaivojen ennaltaehkäisyyn sekä hoitoon. Useimmat kivuliaat ihmiset ovatkin saaneet ohjeeksi: "liikkukaa kivun sallimisissa rajoissa". Suomalaiset aivot kääntävät tämän ohjeen useinmiten muotoon: "liikkukaa niin paljon kuin sisulla pystytte kivusta huolimatta". Tässä tapahtuu kivulias virhe! Koska kivunhoitamisen liikkeellä/liikunnalla tulee olla kivutonta (kuten ohjeen henki sanoo). Kipu ei vähene yhtään tekemällä kivuliaita asioita. Paremminkin kipumekanismit saavat lisää roihua liekkeihinsä.
Liikkuminen kivun sallimissa rajoissa tarkoittaa käytännössä sitä, että silloin alkaa koskea (tai oireesi provosoituvat esiin) täytyy liike lopettaa. Esimerkiksi lenkiltä pitää olla kotipihassa siinä vaiheessa, kun alkaa koskemaan tai jumppa pitää jättää hetkeksi kesken ja palata sen ääreen myöhemmin. Seuraavaksi suomalainen mielenlaatu alkaa pohtimaan, että enkö minä saa sitten tehdä mitään ja toisaalta pakkohan minun on tehdä sitä, tätä ja tuota.
No liikkuminen on edelleen sallittua ja jopa toivottavaa. Pienellä muutoksella tai uudella variaatiolla kivuliaasta liikkeestä voidaan saada kivuton liike. Jos kävely huonoilla kengillä asvaltilla koskee, saattaa kävely paremmilla kengillä maastossa olla kivutonta. Jos tunnin lenkin jälkeen on ihan kipeä koko illan, mutta puolen tunnin lenkki kaksi kertaa päivässä saa olon tuntumaan vain hyvältä, niin miksi tehdä kerralla liian pitkä lenkki?
Parasta tässä on se, että kivuttoman liikkumisen seurauksena usein kudosten rasituskestävyys pikkuhiljaa lisääntyy ja tilanteesi korjaantuu, minkä seurauksena voit liikkua yhä enemmän ilman kipua ja ilman pelkoa kivusta. Myös päivät ovat erilaisia, harvoin kipu on koko ajan samanlaista, usein sen kulku on aaltomaista, jolloin liikkuminen pitää suhteuttaa kipuun sekä niihin tekijöihin, mistä se provosoituu.
Ja se pakko, mieti kuka sinua pakottaa ja mihin? Vanha sanonta sanoo, ettei pakko ole muuta kuin syntyä ja kuolla. Mutta kyllä niitä "pakkoja" löytyy jokaisen mielestä. Seuraavaksi kannattaakin miettiä sitä, että mitä kaikkea voi realistisesti saavuttaa, niin että itsellä olisi hyvä olla. (Kukakapa ei haluaisi täydellistä elämää ja osoittaa, että minäpä pystyn, vaikka koskeekin, mutta saako siitä kirkkaaman kruunun ja onnen?) Kipujen ja särkyjen kanssa eläminen kuluttaa jokaisen voimavaroja, mitkä ovat niitä tekijöitä, joista sinä saat lisää voimaa? .
Kivun ja liikunnan suhteen asiaa voisi ajatella, että liikut tavalla, josta nautit (mielihyvä vähentää tutkitusti kipua) ja sen verran kuin kivutta voit. Kaikille löytyy lajeja, jotka ovat kivuttomia, mutta se saattaa vaatia avarakatseisuutta. Niin ja kaikki liikunta lasketaan. Esimerkiksi kotityöt, pihahommat ovat liikuntaa siinä missä juoksu ja kuntosalikin. Onneksi nimittäin solutasolla meidän keho ei erota missä ympäristössä kuormitus tapahtuu, vaan kaikki tekeminen vaikuttaa kehoon. Nauttikaa siis liikkumisesta ja hoitakaa kivuttomalla liikkellä kehoanne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti