Ensinäkin selkäkipua on niin monenlaista ja niin useista syistä johtuvaa, ettei yleispäteviä ohjeita voi antaa eikä ohjelma sitä yritä tehdäkään. Minusta mielenkiintoista ohjelmassa oli kroonistuneen selkäkivun hoito ohjeella: toimi normaalisti, älä vältä kipua ja älä käytä vippakonsteja. Toinen tärkeä juttu oli tutkimustulos, että selän lihakset eivät toimi normaalisti yhteistyössä selkäkipuisella. Kolmas mieleenpainuva tekijä oli selkäkivuista kärsineen naisen kommentit, kuinka hän oli paennut kipua tekemällä kaikkea muuta ja toisaalta myös vellonut surkeudessa siitä, ettei enää voi tehdä, mitä haluaa.
"Toimi kivusta huolimatta"
Selkätohtori kuvasi ohjelmassa mielenkiintoisesti sitä, kuinka ohjeet välttää tiettyä liikesuuntaa akuutinkivun vaiheessa tai leikkauksen jälkeen, saa ihmisen vähentämään liikettä ja varomaan liikkumista kivun pelossa, mistä seuraa jäykistyvä, köpöttelevä selkäkroonikko. Hänen tulkintansa mukaan liikkeen välttely ja vippaskonstien käyttö vain ylläpitävät jo kroonistunutta kipua.Akuutissa kipuvaiheessa ja leikkauksen jälkeen tietyt liikesuunnat (riipuvat kivun syystä ja leikkauksesta) ovat kiellettyjä, koska ne pahentavat kipua tai heikentävät leikkaustulosta. Mutta nämä harvoin ovat loppuelämän kieltoja. Mutta aina selkäkipuiset eivät saa mitään jatko-ohjausta ja rohkaisua liikkumiseen/normaaliin arkitoimintaan, kun se on jälleen mahdollista.
Fysioterapeutin vastaanotollani tapaan toisiaan asiakkaita, jotka heti aluksi kertovat, että mitä kaikkia liikkeitä he eivät saa tehdä lääkärin määräyksestä. Osa näistä on yleensä ihan tarpeellisia, mutta osa on myös väärinymmärryksiä, ylivarovaisuutta jne. Toisaalta tapaan myös asiakkaita, jotka eivät ole noudattaneet saamiaan liikerajoituksia ja ovat siksi kipeytyneet uudelleen.
Selkä kuitenkin tarvitsee kaikkien liikesuuntien käyttöä. Selän hyvinvoinnin kannalta monipuolinen liike sekä riittävän vahvat, mutta joustavat lihakset ovat avainasemassa. Nämä ovat saavutettavissa jo ihan arkisen toiminnan kautta ja lisäksi voi olla yksilölliset harjoitteluohjeet, joilla korjataan spesifejä ongelmia.
Yhteistyökyvyttömät selkälihakset
Useissa tutkimuksissa on todettu sama asia kuin tässäkin ohjelmassa, selkäkipuisen selkälihakset eivät toimi oikein yhteistyössä, kuten niiden kuuluisi. Ohjelmassa todettiin, että voimaa selkäkipuisen ja kivuttoman henkilön selkälihaksissa on yhtä paljon, mutta onko voimasta hyötyä, kun lihakset eivät aktivoidu tarkoituksenmukaisella tavalla? Kannattaako kivun korjaamiseksi harjoittaa pelkästään voimaa?Selkäkivulla on todettu jo 90-luvulla olevan yhteys liikkeiden säätelyn häiriöön, mikä liittyy juuri tähän lihasten yhteistyökyvyttömyyteen. On pohdittu kumpi tulee ensin kipu, joka sekoittaa liikkeiden säätelyn vai johtaako säätelyhäiriö kipuun. Tulkintoja löytyy molempiin suuntiin riippuen teoreetikosta. Se tiedetään varmaksi, että kipu itsessään aiheuttaa kipuinhibition, joka heikentää lihasten toimintaa esimerkiksi selässä.
Mutta meidän keho ei toimi arkijärjellä ajatellen aina loogisesti. Kuinka monelle selkäkipuiselle on sanottu, että sinun selkälihakset ovat aivan jumissa/spasmissa? Miten ne voi olla spasmissa, jos ne eivät edes toimi kunnolla? Ja juuri spasmissa olevat lihakset pitäisi saada rennoksi, jotta ne voisivat toimia sekä näin tukea selkärankaamme. Yhden ja aika yleisesti hyväksytyn teorian mukaan pinnalliset selkälihakset ylijännittyvät, koska kipuinhibition ja liikkeiden säätelyn häiriön vuoksi syvemmällä sijaitsevat tukilihakset eivät aktivoidu tukemaan rankaa. Pinnalliset lihakset menevät spasmiin, koska niiden ominaisuudet soveltuvat huonosti olemaan koko ajan matalalla teholla aktiivisina.
Yksi kuuluisimmista syvistä tukilihaksista on poikittainen vatsalihas eli se, jota vuosia ohjattu aktivoimaan vetämällä napaa kohti rankaa. Uusin tutkimus on kuitenkin todennut, että yhdellä lihaksella ei voi olla niin iso merkitys lannerangantuen antajana, joten nykyään puhutaan enemmän koko keskivartalon asennon huomioisesta. Itse olen mieltynyt perinteisen naisvoimistelun termiin "koonto", jolla minä ymmärrän kevyen, aktivoivan ajatusotteen keskivartaloon kaikessa toiminnassa.
Kivun kohtaaminen
Olen lukenut kirjaa kivun kohtaamisesta (tästä kirjoitan myöhemmin lisää) ja kirjassa kuvataan kuinka kipua vastaan taistellaan juuri kuten ohjelmassa haastateltu nainen kertoo omista kokemuksistaan. Toisaalta yritetään tehdä kaikkea muuta, jotta voitaisiin unohtaa kipu, mutta toisaalta taas vatvotaan ja vellotaan kivun kokemuksessa. Nämä tilanteet myös voivat vaihdella monta kertaa päivän aikana. Aamulla saatat esimerkiksi puuhata mielekkäitä harrastushommia (ja hetkeksi edes vähän unohtaa kipua) ja toisaalta illalla lukea netistä blogeja millaista on elää jatkuvan kivun kanssa sekä hakea siihen hoitoja.Näiden väliin mahtuu myös seesteisä aikoja, jolloin olet sinut ainakin hetkellisesti kipusi kanssa ja hyväksyt sen osana elämääsi. Toisaalta on myös hetkiä, jolloin mietit elämän epäreiluutta ja sitä, miksi juuri sinuun pitää koskea ja miksi kivun pitää rajoittaa juuri sinun elämää. Kivun kohtaamista voi helpottaa erilaisilla terapioilla ja toisaalta on myös paljon hyviä harjoituksia, joista kirjoitan vielä myöhemmin lisää
