Arpien käsittely on tullut osaksi fysioterapiaa lihaskalvojen eli myofaskioiden käsittelyn kautta. Kävin itse Tiina Lahtinen-Suopankin ylä- ja alaraajakursseilla keväällä 2013 ja siellä hän opetti meille arpien käsittelyn tärkeyttä osana esimerkiksi leikkausten jälkeistä kuntoutusta.
Ennen näitä kursseja katsoi asiakkaiden arpia vaan päällisin puolin ja olen lähes varonut käsittelemästä arven aluetta. Omien arpieni suhteen olen välttänyt koskemasta niihin, koska omiin arpiin koskeminen on jostain syystä epämiellyttävää. Hoidan kyllä mielelläni muiden arpia ja koen sen aivan eri tavalla. Useat asiakkaani ovat todenneet samaa, että kun arpi on kiinni ja parantanut, siihen ei halua enää koskea, vaikka kosketusta ja liikettä arven alue juuri kaipaa.
Arven alueen käsittely on tärkeää, koska lainatakseni kollegani Minna Niemen sanoja faskia muodostaa meidän ihon alle sukkapuvun (sen voi kuvitella esimerkiksi supersankarin tiukaksi puvuksi). Kun sukkapukuun tehdään viiltohaava tai sellainen tulee trauman seurauksena, parantuessaan haava kurooo "sukkapuvun" eli faskian kiinni. Kiinni kuroutuessaan faskiat eivät enää liu´u toisiaan vasten, kuten niiden kuuluu normaalitilanteessa tehdä. Voit havainnoillistaa tätä tapahtumaa ottamalla itseltäsi nahkaa kiinni sormen päihin ja huomaat kuinka ympäröivä kudos kiristyy. Sama tapahtuu ihosi alla lihaksia ympäröivissä lihaskalvoissa eli niissä faskioissa arpien muodostuessa.
Faskian voi kuitenkin vapauttaa arven alueelta käsittelemällä sitä lempein, eri suuntiin tapahtuvin liikkein. Hoito tietysti aloitetaan vasta sitten, kun arpi on kiinni ja täysin parantunut. Voit pyöritellä sormilla rasvan kanssa arven aluetta tai tehdä siinä eri kulmiin suuntautuvia liikkeitä. Pian huomaat, mihin suuntaan kudos tuntuu kireältä ja saatata myös tuntea arkuutta tai vihlontaa. Fysioterapiassa ja hieronnassa tarkistan tällä tavalla aina asiakkaan arvet ja hoidan samalla kudokset auki. Asiakas jatkaa omahoitona päivittäin arven käsittelyä viikon/kahden ajan, kunnes kireyttä ei enää tunnu. Se kuinka paljon arpi tarvitsee hoitoa, riippuu aina arvesta; leikkaushaavan syvyydestä, leikkauspaikasta, kehon arpeutumistaipumuksesta. Parasta on kuitenkin se, että arvet eivät kuroudu kiinni uudestaan, vaan hoidolla saavutetaan pysyviä tuloksia.
Arvet voivat saada aikaan kaikenlaisia tuntemuksia ja liikerajoituksia. Erityisesti silloin, kun tuntemukset ovat alkaneet leikkauksen tai trauman jälkeen, on syytä tarkastaa ensimmäisenä arvet.
Tässä esimerkiksi joidenkin asiakkaideni kokemia oireita, jotka ovat johtuneet arvista:
- sappileikkauksen jälkeen vartalon kierron rajoittuminen ja työssä alavatsassa vihlonta kiertävissä liikkeissä
- kyynärvarren murtuman jälkeen ranteen liikkuvuuden rajoittuminen
- umpisuolen poiston jälkeen vihlonta kenkiä kiinni laittaessa
- umpisuolen poiston jälkeen vihlonta vatsassa, vaikeus nukkua mahallaan ja säteilevä kipu alaselkään
- tyrä leikkauksen jälkeen vaikeudet nousta tuolilta ylös ja vihlonta nivustaipeeseen
- palan tunne kurkussa kaularangan välilevyleikkauksen jälkeen
- rintasyöpäleikkauksen jälkeen (vuosia leikkauksesta) liikerajoitus leikatun puolen rintakehällä ja kireyden tuntemukset esimerkiksi takin pukemisessa.
- kireyden "pantamaisuuden" tunne olkavarressa olkanivelen leikkauksen jälkeen
Arpien hoito on osa kokonaisuuden hoitoa fysioterapiassa. Itse koen niin, että usein hyvä aloittaa arven käsittelystä ja katsoa sen jälkeen millainen kehontoiminta on arven vapauttamisen jälkeen. Toimintahäiriöiden korjaamista jatketaan sitten erilaisilla fysioterapian menetelmillä. On myös tilanteita, että asiakas on itse pyöritellyt paljon arpeaan ja siinä ei ole mitään kiristystä. Useammin kuitenkin koetaan, että arpeen koskeminen olisi jotenkin haitallista ja siksikin sitä vältellään. Kosketa siis rohkeasti arpiasi tai pyydä apua läheiseltä ihmiseltä.
